Kasvu alkaa juuresta

Hyvin kasvavaa viljapeltoa katsellessa helposti unohtuu, että noin puolet kasvin massasta on maan alla. Suuri ja laajalle levinnyt juuristo huolehtii viljojen veden ja ravinteiden otosta. Juuret myös ankkuroivat kasvin maahan ja ne tekevät yhteistyötä maan mikrobien kanssa.

Hyvinvoiva juuristo tuottaa suuren sadon

Laaja juuristo on tärkeä peltomaan hyvinvoinnille. Juuret kaivavat kasvaessaan maahan reikiä ja tuottavat liima-aineita sekä eloperäistä ainetta. Näin ollen ne ovat tärkeä osa maan biologista muokkausta. Pääosa viljojen juurista on 20 cm syvyydessä, mutta hyvärakenteisessa maassa ne kasvavat yli metrin syvyyteen. Mitä laajempi kasvin juuristo on, sitä paremmat edellytykset kasveilla on selvitä yli vaikeiden kasvu jaksojen. Syvällä kasvava juuristo siirtää ilmakehän hiiltä suojaan maaperään.

Juuri ottaa ravinteita eri tavoin

Veden oton ohella ravinteiden otto on juurten merkittävin tehtävä. Osa ravinteista siirtyy juuriin vedenvirtauksen mukana ja osan kasvi ottaa aktiivisesti. Juuren kasvaessa se tavoittaa ravinteita laajemmalta alueelta ja osa ravinteista pääsee kasviin vain kasvavan juuren kärjestä.
Fosforin oton kannalta juuriston kasvu on aivan keskeistä, sillä juuri kykenee ottamaan maasta fosforia vain 2-4 mm etäisyydeltä. Maan fosforipitoisuus vaikuttaa merkittävästi kasvin kykyyn kasvaa. Tämän takia maan fosforitilaa ei pidä päästää liian matalaksi ja maan hyvästä rakenteesta tulee huolehtia.

Kalsiumia ja magnesiumia kasvi ottaa 8-10 mm etäisyydeltä. Ammoniumtyppeä, kaliumia ja natriumia se saa 15 etäisyydestä ja maassa hyvin liikkuvia nitraattityppeä, rikkiä ja klooria noin 4 cm päästä juuresta.

Kasvit ottavat fosforia maasta 1-2 mm päästä juuresta. Fosforin otto on 10 kertaa heikompaa kuin nitraattitypen (NO3), joten sen saanti edellyttää hyvin kehittynyttä juuristoa, hyvää viljavuusfosforipitoisuutta maassa sekä tasaista ja riittävää fosforilannoitusta.

 

Maanparannusta juurilla

Juuret kuivattavat ja halkeiluttavat maata. Heikkorakenteisen peltomaan kuntoa voi parantaa viljelemällä viljelykierrossa erityyppisiä kasveja. Kevätviljojen juurten kehitys pysähtyy jo tähkälletulo vaiheessa, ne eivät siis ole paras valinta maan rakenteen kunnostamiseen. Syksyllä kylvettävien viljojen juuristo kehittyy pitkälle syksyyn ja niiden viljely on hyväksi maan rakenteelle. Öljykasvit eivät siedä tiivistynyttä maata vaan niiden paalujuuri taipuu herkästi mutkalle. Ne eivät siis ole maanparannuskasveja, vaikka hyviä esikasveja ovatkin.

Nurmikasvit ja erilaiset saneerauskasvit ovat hyviä ottaa viljelykiertoon tai katkaisukasviksi viljakiertoon, jos pellon rakenteessa on vikaa. Toimiva ojitus on peruslähtökohta maan hyvälle rakenteelle. Myös kalkituksesta ja valuma-alueilla kipsikäsittelystä on hyötyä maan rakenteelle ja ravinteiden oton tehostamiselle.

Lue lisää juurista (RaHa-hanke)