Vehnän sato

Ravinteiden vaikutus vehnän satoon

Typpi on tärkein ravinne korkeiden satojen tavoittelussa

Typen puute heikentää kasvin alkukehitystä. Eloonjäävien versojen ja tähkien määrään voidaan vaikuttaa typen määrällä ja ajoituksella. Mikäli versojen määrä on alle optimin, korkeammat typpimäärät aikaisin keväällä (Zadoks 21–25) lisäävät versojen ja lopullisten tähkien määrää. Tätä kasvun manipulointitapaa ei pidä käyttää, jos versojen määrä on tavoitteessa, sillä se voi johtaa rajuun lehtien ja versojen kasvuun ja sitä kautta lakoutumiseen. Matalampia typpitasoja käytetään, jos versojen määrä on tavoitteessa. Kasvukauden loppupuolella vehnän käytössä oleva typen ja rikin määrä ratkaisee sadon lopullisen valkuaistason.

Fosfori nopeuttaa tuleentumista

Fosforia pidetään typen jälkeen toiseksi tärkeimpänä ravinteena vehnän kasvun ja kehityksen kannalta. Kun vehnä on kehittänyt 2–3 lehteä, se hyödyntää maassa käyttökelpoisena olevaa fosforia lisälehtien ja versojen kasvattamiseen. Maassa käyttökelpoisena olevan fosforin määrään vaikuttaa useat tekijät, esimerkiksi pH, muut ravinteet, kuten alumiini, rauta ja kalsium sekä maan kosteus ja lämpötila.

On tärkeää varmistaa, että vehnä saa fosforia heti versomisen alussa, jotta kasvusto kehittyy reheväksi. Syysvehnällä on kaksi ajankohtaa, jotka on huomioitava. Aikainen kasvuvaihe syksyllä (Zadoks GS 13–25), kun sen versot ja juuret kasvavat nopeasti sekä keväällä kasvun alkaessa (Zadoks GS 25–30). Touko-kesäkuussa syysvehnä on ottanut 70 % fosforitarpeestaan.

Fosforipitoinen lehtilannoite voidaan lisätä lannoitusohjelmaan parantamaan kasvin fosforitilaa, kun maan fosforin käyttökelpoisuus on matala tai kevät viileä. Tämä parantaa syksyn ja alkukevään kasvua ja kehitystä.

Kalium parantaa korrenlujuutta ja taudinkestävyyttä

Kaliumilla on tärkeä rooli solujen jännityksen ylläpidossa, solujen vahvistamisessa ja ravinteiden kuljetuksessa kasvin sisällä.

Kaliumin puute voi johtaa liian aikaiseen tuleentumiseen ja lakoutumiseen. Kaliumin puutteessa olki on hauraampaa ja se lisää lakoutumisriskiä – lakoutuminen taas alentaa merkittävästi sadon määrää ja laatua. Vehnän kaliumin tarve on suuri ja pääosa siitä otetaan keväällä. Versoutumisen alkamisen ja päättymisen välillä vehnä ottaa keksimäärin noin 6 kg kaliumia päivässä, ja näin ollen lannoituksen tulee vastata tätä tarvetta. Typpilannoitusta lisättäessä myös kaliumlannoitusta pitää lisätä, jotta tasapaino kasvissa säilyy.

Rikki varmistaa versojen jatkuvan kasvun

Vehnä tarvitsee rikkiä varmistaakseen kehittyvien versojen jatkuvan kasvun. Kasvin monet valkuaisaineet rakentuvat aminohapoista ja näin ollen rikkipitoiset aminohapot ovat kasvin rakennusosia. Rikki liikkuu huonosti kasvissa, joten uudet kasvinosat kärsivät puutteesta ensimmäisenä.

Rikkilannoitus kannattaa jakaa useaan osaan, jotta kasvi saa rikkiä jatkuvasti. Rikin lehtilannoituksella voidaan poistaa akuutteja puutteita. Vehnän lannoituksen typpi-rikkisuhde tulee olla 7:1.

Mangaani ja sinkki vaikuttavat tähkien lukumäärään

Mangaani ja sinkki ovat tärkeitä hivenravinteita. Ne vaikuttavat satokomponenteissa esimerkiksi tähkien lukumäärään ja jyväkokoon ja siten koko korjattavan sadon määrään. Mangaanin ja sinkin lisälannoituksilla on parannettu myös pää- ja sivuravinnehyötysuhteita.