Tilan lannoitusstrategia valitaan kasvukauden mukaan – jaettu lannoitus tuo pelivaraa päätöksiin

Kulunut kasvukausi alkoi kuivana, mutta kesäkuussa saadut sateet ehtivät useimpien kevätviljojen pelastukseksi. Satotasot olivat lopulta monissa kokeissa kohtalaiset.  

Kotkaniemessä osassa lannoituskokeista tutkittiin myös sadetuksen vaikutusta. Tulosten perusteella on selkeää, että vesi rajoitti tälläkin kasvukaudella sadonmuodostusta. Sadetulla kokeen osalla satotasot olivat reilut 1300–1700 kg korkeammat. 

Sadon määrän ja laadun lisäksi vaihtelevat olosuhteet haastavat lannoitusstrategiota. Resurssitehokkuuden tavoittelussa myös typenkäytön tehokkuus nousee tärkeäksi mittariksi. Toisaalta kasvukauden vaihtelevat olosuhteet edellyttävät viljelijöiltä lisälannoituksia koskevaa päätöksentekoa. 

Lisälannoitusta testattiin eri kasvuvaiheissa 

Kevätvehnän lannoitusstrategiakokeessa lisälannoituksia tehtiin eri kasvuvaiheissa. Myös kokonaistyppimäärät vaihtelivat 130 ja 150 kilon välillä. Lisäksi osa kokeesta sadetettiin. 

Korkeampi kylvölannoitus toimi erityisesti kasvukauden melko kuivissa olosuhteissa, tuottaen korkeimman sadon. Sadetus paransi lisälannoitusten tehoa, mutta lannoituksen jakaminen oli toimiva strategia molemmissa olosuhteissa. 

Kuivissa olosuhteissa jaettu lannoitus antaa mahdollisuuden harkita kokonaistyppimäärää kasvukauden edetessä. Kun satopotentiaali on korkealla, lisälannoituksilla voidaan vaikuttaa tehokkaasti sadon määrään ja laatuun. 

Myöhäinen lisälannoitusajankohta nostaa valkuaista 

Korkeammilla satotasoilla valkuaisen nostoon tarvittiin suurempi kokonaistyppimäärä. Myöhäinen (BBCH 51) lisälannoitusajankohta ohjasi typen tehokkaasti valkuaisen nostoon. 20 typpikilon lisälannoituksella saavutettiin 0,5–0,9 prosenttiyksikön nousu valkuaispitoisuudessa.  

Lisälannoitukset ja korkeampi kokonaistyppimäärä nostivat myös hehtolitrapainoja.