Sokerijuurikkaan sato

Sokeritehtaan kannalta korkea sokeripitoisuus alentaa sokerintuotannon kustannuksia ja energiankulutusta. Korkeasta sokeripitoisuudesta maksetaan lisähintaa koko EU:n alueella. Korkean sokeripitoisuuden merkitys juurikkaan viljelyn kannattavuudelle lisääntyy kuljetusmatkan kasvaessa.

Kasvukauden lämpötilat, sadanta ja valosäteilyn määrä vaikuttavat suuresti sadon määrään ja sokeripitoisuuteen. Lajikevalinnalla voidaan myös vaikuttaa satoon. Satotason mahdollistaa suuri lehtimassa. Se hyödyntää jopa 90 prosenttia auringonvalosta ja pysyy vihreänä aina nostoon asti. Mitä nopeammin lehtimassa saadaan kattamaan koko pellon pinta, sitä enemmän juurikkaalla on aikaa kasvattaa juurisatoa. Tavoitteena on Suomessa saada rivivälit umpeen juhannukseen mennessä.

Ravinteiden vaikutus sokerijuurikkaan satoon

Typpi

Lehtimassan alkukasvunopeus on erittäin tärkeää. Typpi on tärkein kasvinravinne sadon määrän kannalta. Kuitenkin muiden ravinteiden, erityisesti fosforin ja mangaanin, heikko saatavuus alkukasvukaudella heikentää satotasoa merkittävästi Suomen oloissa.

Typpi parantaa kasvua kaikissa kasvuvaiheissa, mutta erityisesti se vaikuttaa lehtimassan kasvuun. Todella suuret typpilannoitusmäärät alentavat sokeripitoisuutta selvästi, joten liian suurta typpilannoitusta tulee välttää. Ympäristötuen nykyrajoilla ylilannoituksen vaaraa ei juuri ole.

Fosfori

Fosfori on kasvin energianlähde ja se on erityisen tärkeä juurten kasvulle. Juuriston nopea kasvu varmistaa kasvin kaikkien ravinteiden saannin. Kylmästä maasta fosforin saatavuus on heikko, joten fosforilannoituksesta tulee huolehtia jokaisena juurikkaan viljelyvuotena. Starttilannoitus nestemäisellä fosforilannoitteella lisää satotasoa Suomen olosuhteissa.

Kalium ja natrium

Kalium ja natrium ovat tärkeitä ravinteita, sillä ne säätelevät kasvin veden saantia. Ne vaikuttavat myös muiden ravinteiden liikkuvuuteen kasvissa.

Rikki ja magnesium

Rikki ja magnesium vaikuttavat merkittävästi sokerijuurikkaan satoon, etenkin yhteyttämisen kannalta. Rikki on tärkeä ravinne suuria satoja tavoiteltaessa, sillä sitä tarvitaan proteiinien muodostumiseen. Ilman rikkiä sokerijuurikas ei pysty hyödyntämään typpilannoitusta. Optimaalinen rikkitaso on 1/15 osa typen määrästä. 

Magnesium on viherhiukkasen keskusatomi, joten se on erittäin tärkeä sadonmuodostuksen kannalta. Ilman magnesiumia lehtivihreän määrä pienenee ja yhteyttäminen heikkenee.

Hivenravinteet

Sokerijuurikas tarvitsee selvästi viljoja enemmän hivenravinteita. Juuren kehityksen kiihtyessä solujen jakautuminen kiihtyy. Juurikas tarvitsee suuria määriä booria. Boorilannoitustarve onkin moninkertainen viljoihin nähden. Ilman booria kasvu pysähtyy ja lehdet ovat epämuodostuneita kasvupisteen toiminnan häiriintyessä. Boorin puutos muistuttaa hieman luteen vioittamaa juurikasta.

Mangaani, kupari ja sinkki sekä molybdeeni ovat kaikki tärkeitä ravinteita juurikkaan kasvulle. Erityisesti mangaanin puutokset Suomessa ovat erittäin yleisiä.