Hivenravinteiden vaikutus sokerijuurikkaan satoon

Boori 

Boori on keskeinen hivenravinne solujen jakautumisessa ja kasvin kehityksessä. Suurin tarve boorille on nopean kasvun aikaan, eli juurikkaalla kuudennesta lehtivaiheesta eteenpäin, aina elokuun alkupuolelle. Kun kasvu on voimakasta, myös solujen jakautuminen on erittäin kiivasta.

Boori kulkeutuu kasviin ksyleemin kautta, eli haihduntavirtauksen mukana. Puutosoireet ilmenevät ensin nuoremmissa lehdissä. Kasvupisteen toiminnan häiriintyessä nuoret lehdet ovat rypistyneitä ja lehtien tyvialue on mustunut. Lehtiä voi olla myös epätavallisen paljon. Oireet muistuttavatkin hieman luteen aiheuttamaa vioitusta. Sadon laatu kärsii boorin puutoksessa, sillä juuret mätänevät sisältä ja juuren kaula on mustunut.

Boorin puutoksia esiintyy helpoimmin karkeilla kivennäsimailla, kun pH on korkea. Paras tapa varmistaa boorin saatavuus on käyttää booripitoista kevätlannoitteitta sijoituslannoituksena. Boori pysyy kasville käyttökelpoisena lannoiterivissä ja on siten saatavilla pitkään kasvukauden edetessä. Viljavuustutkimus ja kasvianalyysi ovat hyviä työkaluja lannoitustarpeen määrittämisessä. Kasvukaudella lisälannoitus voidaan hoitaa joko rakeisena tai lehtilannoituksena. Lehtilannoituksen vaikutus juuren boorin saantiin on rajallinen.

Kupari

Juurikas tarvitsee kuparia 45 mg/ha, joten tarve on erittäin vähäinen. Riittävä kuparin saanti kuitenkin lisää satoa, sillä kupari toimii katalyyttinä yhteyttämiseen liittyvissä toiminnoissa, toisin sanoen vaikuttaa yhteyttämisen tehokkuuteen.

Kupari liikkuu maassa heikosti ja sen saatavuus on rajallinen. Siksi kuparilannoituksesta pitää huolehtia, jos pitoisuus viljavuustutkimuksessa on alhainen. Kuparia annetaan maa- tai lehtilannoituksena.

Mangaani

Juurikassato tarvitsee noin 350 g/ha mangaania. Mangaanin puutokset ovat erittäin yleisiä juurikkaan viljelyssä, sillä mangaani sitoutuu maahan kasville käyttökelvottomaan muotoon, kun pellon pH nousee. Erityisen suuri ongelma on karkeilla kivennäismailla. Multavuus pahentaa ongelmaa.

Koska mangaanin puutos on nähtävissä sokerijuurikkaalla jo 2.–3. lehtiasteella, tulisi kevätlannoitteen sisältää mangaania. Kun YaraMila NPK -lannoitteeseen on lisätty mangaania, on mangaania saatavilla jo kasvukauden alussa. Jos mangaanin puutos on merkittävä, voidaan tämän lisäksi käyttää lehtilannoitusta, esimerkiksi YaraVita Mantrac Pro -lannoitetta.

Mangaani parantaa myös kasvin typen käyttöä. Se on osallisena useissa yhteyttämiseen, lehtivihreän muodostumiseen, hapen muodostumiseen liittyvissä prosesseissa ja entsyymien aktivoimistehtävissä.

Sinkki

Sinkin tarve juurikkaalla on noin 350 g/ha. Sinkki toimii kasvunsääteenä kasveissa. Sinkin puutoksessa kasvurytmi häiriintyy. Sinkillä on todettu olevan vaikutusta kasvin vastustuskykyyn erilaisia kasvitauteja vastaan.

Sinkkilannoitus voidaan hoitaa joko sinkkipitoisella NPK-lannoitteella kevätlannoituksena tai lehtilannoituksena kasvukauden aikana 4. lehtiasteesta eteenpäin.