Rukiin viljely

Hybridirukiiden siemen on uusittava vuosittain ja ne ovat jonkin verran alttiimpia torajyvälle, kuin perinteiset lajikkeet. Useiden uusien hybridirukiiden siitepölyn muodostus on selvästi aiempaa runsaampaa, mikä vähentää torajyvän riskiä. Torajyväongelmaa voidaan myös vähentää käyttämällä hivenlannoitusta. Hybridirukiit soveltuvat viljelyyn, kun tavoitellaan korkeita satotasoja. Rukiiden sadot vaihtelevat Suomessa paljon. Nykyaikaisilla viljelymenetelmillä 6 000 kilon sadot ovat tilatasolla yleisiä ja koeruutusadot yltävät usein yli 8 000 kg/ha sekä populaatiolajikkeilla että hybrideillä.

Ruis voi saastua torajyvään, jos riittävää viljelykiertoa ei noudateta. Tartunta tulee maasta tai siemenestä. Mikäli viljelyä halutaan jatkaa samalla paikalla, tulee pelto muokata syvään itiöemien hautaamiseksi syvälle pintakerroksesta. Pölyttymistä voi edistää YaraVita-hivenlannoituksella.

Syysrukiin kylvö

Syysruis on rukiin viljellyin muoto ja se viihtyy parhaiten kevyillä mailla, mutta sitä voi viljellä myös hyvärakenteisilla savimailla. Rinnepellot soveltuvat hyvin syysviljojen viljelyyn. Syysruis kylvetään elokuun puolenvälin ja syyskuun alun välisenä aikana. Liian aikainen kylvö altistaa rukiin kahukärpäsen tuhoille ja liian myöhään kylvetty oras ei penso ja vahvistu riittävästi ennen talvea. Kylvön myöhästyessä siemenmäärää voi lisätä 10–15 %. Hybridirukiiden kylvömäärä on 200–220 kpl/neliö ja populaatiolajikkeilla n. 500 kpl/neliö. Perinteisesti ruis kylvetään muokattuun maahan, mutta suorakylvö on myös mahdollinen. On tärkeä saada siemen niin syvälle (2–3 cm), ettei rouste nosta oraita ylös talven aikana.

Rukiin talvehtiminen

Rukiin oraat kestävät hyvin kylmää ja kasvavat talven tuloon asti. Ne voivat kasvaa jopa lumen alla. Hyvin kehittynyt kasvusto selviää talven pakkasista lumipeitteen suojassa. Rukiilla on syvä ja hyvin kehittynyt juuristo, joka voi kasvaa 2 metrin syvyyteen.

Ruis selviää vaikeissa olosuhteissa muita viljoja paremmin ja on siten hyvä maan suojakasvi talvikaudelle. Laaja juuristo parantaa tiivistyneen maan rakennetta ja kasvusto hyödyntää myös esikasvilta mahdollisesti käyttämättä jääneet ravinteet. Tämä vähentää ravinnepäästöjä ja tehostaa ravinteiden käyttöä. Peittaus ja lumihomeen torjunta ovat tarpeen rukiin viljelyssä.

Vernalisaatio eli kylmäkäsittely

Syysruis on hyvin suojaava kasvi. Se peittää nopeasti maan, mikä suojaa peltomaata vesi- ja tuulieroosiolta. Siirtyäkseen kasvullisesta vaiheesta tuottavaan vaiheeseen ruis tarvitsee kylmäkäsittelyn. Ilman lämpötilan ollessa 0–5° C, vernalisaatio tapahtuu 30–50 päivässä.

Keväällä kasvusto kehittyy nopeasti ja tiheä kasvusto estää tehokkaasti rikkakasvien kasvua. Ruis on pitkän päivän kasvi, mutta sillä ei ole erityisvaatimuksia päivänpituuden suhteen. Kukan emit ja siitepöly kehittyvät eri aikaan, siten ruis on ristipölytteinen. Kevätruis ei sen sijaan vaadi vernalisaatiota kukkiakseen. Kevätrukiin sato jää yleensä syysmuotojen satoja heikommiksi ja se on herkkä lakoontumaan.

Kasvuvaiheet

Syysruis kukkii Suomessa yleensä kesäkuussa. Tuleentuakseen ruis tarvitsee Suomessa noin 930°C tehoisan lämpösumman. Korren tuleennuttua rukiin jyvällä on vain vähän tai ei ollenkaan itämislepoa. Sateisina korjuuaikoina on vaarana, että jyvä itää tähkässä. Tämän takia sato tulee korjata nopeasti ja kuivata heti korjuun jälkeen alle 14 % kosteuteen. Märkään satoon saattaa myös muodostua myrkyllisiä toksiineja tuottavia homeita.