Rauta

Maanesteen rautapitoisuus on yleensä matala, mutta kasvien juurten eritteet lisäävät raudan liukoisuutta niiden välittömässä läheisyydessä. Kasvien juuret ottavat raudan maasta Fe²⁺- tai Fe³⁺-ioneina tai rautakelaattina. Raudan ottoa voivat häiritä sen kanssa kilpailevat muut kationit, kuten Mn, Cu, Ca, Mg, K ja Zn. Rauta liikkuu kasvissa huonosti. Suurin osa kasvien sisältämästä raudasta esiintyy erilaisina kelaattiyhdisteinä.

Kasville välttämätön ravinne

Rauta on kasville välttämätön ravinne monissa biokemiallisissa ja fysiologisissa tapahtumissa. Suurin osa kasvissa olevasta raudasta sijaitsee viherhiukkasissa, joissa tapahtuu yhteyttäminen. Rauta on tärkeä ravinne viherhiukkasissa sijaitsevan lehtivihreän muodostumisen ja toiminnan kannalta.

Ferredoksiini on yksi tärkeimmistä rautaa sisältävistä valkuaisaineiata. Se on mukana muun muassa hapetus-pelkistysreaktioissa, fotosynteesissä ja nitriitin sekä sulfaatin pelkistyksessä.

Kasvissa rauta on yleensä liittynyt hemi- ja ei-hemivalkuaisaineisiin. Rautapitoisia hemivalkuaisaineita osallistuu fotosynteesiin, ligniinin ja suberiinin muodostamiseen sekä veden ja hapen hajotukseen. Fotosynteesin valoreaktioon osallistuu myös rautapitoisia Fe-S-proteiineja. Fe-S-proteiinit ovat mukana soluille haitallisten vapaiden happiradikaalien hajottamisessa. 

Puutosoireet kasveissa

Raudan puutosriskiä lisää korkea pH-arvo. Raudan puutosoireet tulevat ensimmäisenä esiin nuorissa lehdissä, koska rauta ei juurikaan liiku vanhoista lehdistä nuoriin. Kasvin onkin saatava rautaa koko kasvukautensa ajan.

Raudan puutteessa lehtivihreää muodostuu vähemmän, mikä aiheuttaa ensin nuorempien kasvinosien vaalenemista. Ankarassa raudan puutteessa suurin osa kasvista voi kellastua. Tällöin vain lehtisuonet jäävät vihreiksi. Viljoilla raudan puute näkyy myös lehtien raidallisuutena. Suomessa raudan puutetta ei peltoviljelyssä yleensä esiinny. Kasvihuoneissa sitä voi esiintyä joissakin erityistapauksissa.