Mangaani

Kasvi ottaa mangaania maasta Mn²⁺ muodossa. Mangaani liikkuu maassa huonosti, joten kasvin juurten on kasvettava sen luokse. Vaikka vilja ja öljykasvit tarvitsevat mangaania määrällisesti vähän (< 1 kg/ha), sillä on kasvissa muutamia erittäin tärkeitä fysiologisia tehtäviä.

Mangaanin merkitys kasvissa

Kasvin kärsiessä mangaanin puutteesta se ei pysty käyttämään muitakaan ravinteita hyödyksi parhaalla mahdollisella tavalla. Mangaani on rakenneosana ribosomeissa, jotka toimivat valkuaisaineiden muodostumisen keskuksina ja ovat siten välttämättömiä kaikille kasvin soluille. Osallistumalla valkuaisaineiden muodostumiseen mangaani parantaa typen hyväksikäyttöä kasvissa. 

Mangaani on tärkeä ravinne myös kloroplastien eli viherhiukkasten toiminnalle ja sen puute heikentää kasvin yhteyttämiskykyä. Mangaanilla on vaikutusta myös ligniinin muodostumiseen. Selvässä mangaanin puutteessa heikentynyt ligniinin muodostuminen näkyy kasvin lehtien veltostumisena ja juurten huonona kasvuna. 

Mangaani toimii eräiden entsyymien aktivoijana. Suurin osa näistä entsyymeistä osallistuu hapetus-pelkistysreaktioihin, dekarboksilaatioon (hiilidioksidin lohkaiseminen jostakin yhdisteestä) ja hydrolyyttisiin (aineen hajotuksessa mukana myös vesimolekyyli) reaktioihin. Joissain kemiallisissa reaktioissa magnesium voi korvata mangaanin. 

Superoksididismutaasi (SOD) on mangaanipitoinen entsyymi, joka on tärkeä kasvin taistellessa vapaita happiradikaaleja vastaan. Vapaat happiradikaalit tuhoavat lehden soluseinämiä ja proteiineja, mikä näkyy kasvin lehdissä erilaisina värivirheinä. 

Mangaanin puutosta aiheuttavat

• Korkea pH
• Korkea multavuus ja alhainen savespitoisuus

Mangaanin puutosoireet

Mangaanin puutetta esiintyy tavallisesti viileinä ja märkinä keväinä, jolloin juuriston ravinteidenotto on hidasta. Jos koleaa kevättä seuraa lämmin sääjakso, kasvi ei ehdi saada maasta riittävästi mangaania ja puutosoireet lisääntyvät. Korkea multavuus ja alhainen savespitoisuus lisäävät maan happipitoisuutta, jolloin maassa oleva mangaani hapettuu ja muuttuu kasville heikommin käyttökelpoiseksi. 

Mangaani liikkuu kasvissa melko huonosti, joten puutosoireet esiintyvät ensin uusissa lehdissä. Kaura on viljoista herkin mangaanin puutteelle. Seuraavaksi herkin on ohra, sitten vehnä, ruisvehnä ja ruis.

Kauralle mangaanin puutos aiheuttaa harmaalaikkutautia. Kasvin lehtiin ilmestyy pitkittäisiä ruskeita tai harmahtavia laikkuja tai pieniä keltaisia laikkuja. Jyvien ja röyhyjen muodostus jää heikoksi. Lievissä tapauksissa kasvusto näyttää vain normaalia vaaleammalta. Ohran lehdet jäävät mangaanin puutteessa vaaleanvihreiksi. Niissä voi olla ruskeita laikkuja tai viiruja. Vehnällä ja rukiilla voi esiintyä harmaita laikkuja. 

Rypsillä ja rapsilla lehdissä on vaaleankeltaisia laikkuja ja ne voivat vaalentua kokonaan. Kasvin kehitys on huonoa. Mangaanin puute häiritsee yhteyttämistä ja voi siten vaikuttaa sadon määrään ja laatuun.