Kupari

Kuparin tehtävä kasveissa

Kupari sitoutuu maassa tiukasti orgaaniseen ainekseen. Kasvit ottavat kuparia maasta Cu²⁺-kationeina. Suurimman osan tarvitsemastaan kuparista ne ottavat jo kasvullisessa vaiheessa, jolloin riittävä kuparipitoisuus on elintärkeää.

Kupari liikkuu maassa ja kasvin sisällä erittäin vähän, mutta sitä voi kuitenkin siirtyä jonkin verran vanhemmista lehdistä nuorempiin. Kuparin liikkuvuus kasvissa on riippuvainen kasvin kuparitilanteesta. Jos kasvin kuparipitoisuus on korkea, sitä voi myös kulkeutua kasvin osasta toiseen. Kupari liikkuu kasvissa eri yhdisteisiin liittyneenä. Suurin osa kasvin kuparista on sitoutunut erilaisiin orgaanisiin yhdisteisiin. Esimerkiksi aminohapot toimivat kuparin kuljettajina kasveissa.

Kloroplastit eli viherhiukkaset sisältävät huomattavan suuren osan lehtien kuparista, koska se on tärkeä osa niiden rakenteessa. Kuparia sisältyy myös soluhengityksessä toimiviin entsyymeihin, joissa tuotetaan energiaa solujen käyttöön.

Kupari osallistuu kasvin soluseinien muodostukseen. Se on tarpeen myös symbioottisessa typensidonnassa. Liika kupari kilpailee raudan kanssa, se ehkäisee juurten pituuskasvua ja voi vaurioittaa juurisolujen kalvoja.

Kupari on useiden sellaisten entsyymien rakenneosana, jotka osallistuvat aminohappojen muodostamiseen sekä niiden muuntamiseen valkuaisaineiksi. Kuparilla on tärkeä tehtävä myös hiilihydraattien muodostumisessa.

Kuparin puutosta aiheuttavat

• Kaikki ne tekijät, jotka heikentävät juurten kasvua
• Kuivuus
• Korkea pH-arvo
• Maan korkea orgaanisen aineksen määrä
• Karkeat kivennäismaat

Kuparin puutoksen oireet

Kupari liikkuu kasvissa melko heikosti, joten kuparin puutosoireet ilmaantuvat ensin nuoriin lehtiin.  Vähäinen tai kohtuullinen kuparin puute ei vielä aiheuta kasvustoon näkyviä oireita. Kuparin puutos esiintyykin usein piilevänä. Kuparin puute alentaa satoa jo lievänä, vaikka oireita ei näkyisikään.

Ohra ja kaura ovat herkimpiä kuparin puutteelle, mutta myös vehnällä voi esiintyä puutosoireita. Oireet alkavat näkyä usein pensastumisvaiheessa tai korrenkasvun alkaessa. Kuparin puutteessa uusien lehtien kärkien reunoissa esiintyy vaaleita tai kellertäviä (kloroottisia) laikkuja, joita ohralla ja kauralla kutsutaan keltakärkitaudiksi. Myöhemmin lehtien kärjet kiertyvät, surkastuvat ja taittuvat alas. Lehdet voivat olla normaalia kapeampia ja korren kasvu kärsiä.

Kuparin puute heikentää myös kukkimista ja tähkän kehitys jää keskeneräiseksi. Tällöin jyvät voivat jäädä pieniksi ja ryppyisiksi tai joskus täysin tyhjiksi (kahujyvät). Kuparin puutteessa sivuversoja saattaa muodostua pidemmällä ajanjaksolla kuin normaalisti. Öljykasvit eivät ole niin herkkiä kuparin puutteelle kuin viljat.