Kalium on hyvin liikkuva ravinne sekä kasvissa että maassa. Kalium liikkuu kasvissa helposti, joten se vaikuttaa hyvin laaja-alaisesti viljelykasvin kasvuun ja kehitykseen.
Kasvi ottaa kaliumin maanesteestä yhdenarvoisena kationina (K+). Se esiintyy samassa muodossa myös solunesteessä. Kaliumilla on ravinteista tärkein merkitys solunesteen osmoottisen potentiaalin eli suola-vesitasapainon säätelyssä. Solujen suola-vesitasapaino vaikuttaa veden ja ravinteiden kuljetukseen kasvissa. Suolatasapainon säätelyn kautta kalium vaikuttaa myös ilmarakojen sulkeutumiseen ja avautumiseen sekä kasvin kuivuuden- ja kylmänkestävyyteen.
Fotosynteesin tuloksena syntyneitä sokereita kuljetetaan erilaisiin tehtäviin kasvin eri osiin. Toimiakseen tehokkaasti kuljetusjärjestelmä vaatii riittävästi energiaa ATP:n muodossa. Mikäli kaliumista on puutetta, ATP:tä ei muodostu riittävästi ja sokereiden kuljetus kasvin sisällä häiriintyy. Kaliumin puute näkyy tällöin viljelykasvin heikentyneenä kasvuna. Jos kasvi kärsii kaliumin puutteesta, heikkenee automaattisesti myös muiden ravinteiden hyväksikäyttö.
Kalium on välttämätön ravinne valkuaisaineiden muodostumisessa. Jos kaliumia ei ole riittävästi, valkuaisaineita ei muodostu normaalisti kasvin riittävästä typensaannista huolimatta. Kalium on myös yksi yleisimpiä entsyymiaktivaattoreita. Entsyymit ovat valkuaisaineita, jotka ohjaavat kemiallisia reaktioita ja tekevät ne mahdolliseksi. Kalium aktivoi yli 60 entsyymiä. Myös yhteyttäminen sekä soluhengitykseen osallistuvien entsyymien aktivointi vaativat kaliumia onnistuakseen.
Kasvit ottavat kaliumia lähes yhtä paljon kuin typpeä, monet vihannekset ja juurikasvit jopa huomattavasti enemmänkin. Kalium on kaikkein yleisin kationi kasvisolun solulimassa.
Karkeissa kivennäismaissa ja turvemaissa kaliumia on niukasti, mutta savimailla kasveille käyttökelpoista kaliumia on yleensä runsaasti. Savilla kaliumista saattaa olla niukkuutta lähinnä taimettumisvaiheessa, jolloin juuristo on pieni ja kasvu nopeaa. Karkeilla kivennäismailla lievä kaliumin puute osuu myöhempään viljelykasvin kehitysvaiheeseen, jolloin siementen kasvu häiriintyy.
Lohkon kaliumin puutosriskiä lisäävät
- Kuivuus ja märkyys (huuhtoutuminen)
- Alhainen pH
- Maat, joiden Mg-luku on erittäin korkea
Kaliumin puutosoireet
|
Koska kalium on kasvissa hyvin liikkuva ravinne, sen puutosoireet näkyvät ensimmäisenä vanhoissa lehdissä. Öljykasveilla kaliumin selkeässä puutteessa lehtien reunat kellastuvat (kloroosi) ja saattavat myöhemmin muuttua ruskeiksi (nekroosi). |
Lehdet voivat myös varista ennenaikaisesti. Vanhat lehdet voivat olla kurttuisia ja alaspäin kääntyneitä. Nuoret lehdet ovat väriltään sinisenvihreitä, ja ne voivat jäädä normaalia pienemmiksi.
Kalium toimii myös aktivaattorina hiilihydraattien muodostumisessa. Kaliumin puutteesta kärsivän kasvin varsi tai korsi heikkenee, koska kasvi ei pysty kuljettamaan riittävästi hiilihydraatteja varren soluseinämien muodostumista varten. Heikko korsi tai varsi taas merkitsee lakoutumisriskin lisääntymistä. Kaliumin puutteen seurauksena kasvin soluseinät ovat ohuita ja lehtiin kerääntyy sokereita, mikä altistaa kasveja myös tauti-infektioille.
Lievä kaliumin puute ei aiheuta kasvissa vielä silminnähtäviä puutosoireita, vaan puutos esiintyy ensin piilevänä. Viljoilla lehdet ruskettuvat kärjestä ja reunoista alkaen ja voivat jopa kuivua. Väriltään lehdet ovat normaalia vaaleampia tai sinertävän vihreitä. Kasvusto on normaalia matalampaa, ja juurten kehitys on heikkoa.