Satoisien nurmien negatiiviset fosforitaseet

Nurmilla ravinteiden käyttö on keskimäärin erittäin tehokasta ja esimerkiksi Yaran ja Valion Carbo-pilottitilojen ravinnetaseet ovat negatiivisia hyvien nurmisatojen myötä. Koska suuri nurmisato poistaa vuosittain pellolta runsaasti ravinteita, tulee huomio kiinnittää peltomaan viljavuuden säilymiseen.

Ympäristökorvauksen enimmäismäärän asettamien rajoitusten johdosta tulee nurmipellon riittävästä fosforilannoituksesta huolehtia joka vuosi. Pitkään jatkuva negatiivinen fosforitase johtaa viljavuusfosforiluokan alenemiseen, mikä puolestaan alentaa myös muiden ravinteiden käytön tehokkuutta.

Maan viljavuusfosforin aleneminen heikentää myös typen käytön tehokkuutta

Yara Kotkaniemessä tutkittiin maan viljavuusfosforin vaikutusta nurmisatoihin ja typpitaseisiin. Koelohkolla muiden ravinteiden määrässä ei ollut eroja, ainoastaan viljavuusfosfori vaihteli välttävästä hyvään (Kuva 1).

Maan viljavuusfosforin lasku hyvästä tyydyttävään alensi satoa ja typenkäytön tehokkuutta, mikä näkyi korkeina typpitaseina eli suurempi osa lannoitetypestä jäi hyödyntämättä sadonmuodostukseen kun fosfori oli kasvua rajoittava tekijä. Maan viljavuusfosforin ollessa välttävällä tasolla, oli typpitase ensimmäisessä sadossa noin 50 eli nurmikasvusto käytti lisätystä typestä vain puolet sadon muodostuksen. Hyvässä fosforin viljavuusluokassa sen sijaan typpitase oli 30.

Karkeilla kivennäismailla pidetään tyydyttävää viljavuusfosforiluokkaa vilja- ja nurmisatojen kannalta riittävänä, sillä sitä korkeammissa viljavuusluokissa fosforilannoituksella ei saavuteta sadonlisää.

Nurmien osalta fosforilannoituksen tavoitteena on, että viljavuusluokka säilytetään vähintään tyydyttävänä ja se vaatii sadon mukana poistuvan fosforin palauttamista vuosittain peltoon.

Kuva 1. Maan viljavuusfosforiluokan (välttävä-hyvä) ja fosforilannoituksen (20 kg P/ha) vaikutus  säilörehunurmen typpitaseeseen. Kotkaniemi, 2018.

Ilman satotasokorjauksen käyttöä fosforilannoitus negatiivinen vielä välttävässä luokassa

Säilörehunurmilla kannattaa tavoitella hyvää satoa ja uusilla nurmilajikkeilla 10 000 kiloa kuiva-ainetta hehtaarilla on jo varsin yleisesti saavutettu satotaso hyvillä nurmilohkoilla. Jos tarkastellaan välttävää ja tyydyttävää viljavuusfosforiluokkaa, on fosforilannoituksen enimmäismäärä ympäristökorvauksen perusteella 24 ja 14 kg P/ha/v (Taulukko 1).

10 000 kilon kuiva-ainesato ottaa ravinteita maasta enemmän ja fosforitase on negatiivinen -4 ja -14 kiloa fosforia hehtaarilta vuodessa. Tämä tarkoitta tyydyttävässä viljavuusfosforiluokassa jo 56 kg P/ha fosforipoistumaa peltomaasta yhden nurmikierron aikana.

Huolestuttavinta kuitenkin on, ettei nurmien fosforilannoitukseen kiinnitetä tänä päivänä riittävästi huomiota ja useilla lohkoilla käytetään pelkkää typpilannoitusta.

Taulukko 1. Fosforilannoituksen enimmäismäärät (kg P/ha) ympäristökorvauksen perusteella ja fosforitase, kun nurmisato on 10 000 kg/ka. Ylemmät rivit kuvaavat enimmäismäärän tilanteessa, jossa fosforilannoituksessa ei käytetä satotasokorjausta. Alemmat sarakkeet puolestaan enimmäismäärät ympäristökorvauksen enimmäismäärässä sallitun satotasokorjauksen kanssa (nurmisato yli 7 500 kg ka/ha).

Käytä satotasokorjauksen antama mahdollisuus fosforilannoituksen korotukseen

Satotasokorjaus antaa mahdollisuuden fosforilannoituksen korotukseen kaikissa viljavuusfosforiluokissa 6 kg P/ha, mikä pienentää negatiivia fosforitaseita. Koska nurmien satotason mittaaminen ei ole rutiininomaista, jää satotasokorotuksen hyödyntäminen usein käyttämättä. Tarkastelemalla yllä olevan taulukon punaisia fosforitaseita, kannattaa satotason arviointiin käyttää aikaa ja ottaa satotasokorjaus käyttöön. Uusilla nurmilajikkeilla 7 500 kg ka/ha kolmen korjuun strategialla on saavutettavissa, onhan tuolla satotasolla vain hieman yli puolet nurmilajikkeiden satopotentiaalista hyödynnetty (satopotentiaali n. 14 000 kg ka/ha).

Lantapoikkeuksen käyttö johtaa sadonalennuksiin ja heikkoon rehun laatuun

Toinen mahdollinen tapa lisätä fosforilannoituksen määrää tietyin rajoituksin on lantapoikkeuksen käyttö. Tällöin vielä tyydyttävässä viljavuusfosforiluokassa on mahdollista käyttää 30 kg P/ha, kun fosforilannoituksessa käytetään ainoastaan karjanlantaa.

Jos lietteen fosforipitoisuus on 0,5 kg P/m³, tulee lietettä käyttää 60 m³/ha, mikä alentaa jo merkittävästi nurmisadon määrää ja alentaa laatua. Lietteen ravinnekoostumus ja – vapautuminen eivät ole kasvin kannalta optimissaan, mikä alentaa ravinteiden käytön tehokkuutta ja altistaa ravinteet huuhtoutumiselle.

Tutustu uusittuihin Yaran lannoitusohjelmiin, jotka on optimoitu nurmien typen, fosforin ja kaliumin tarpeisiin.