Uusi tutkimus osoittaa riittävän typpilannoituksen tärkeyden nurmisadolle

Nurmilajikkeiden satoisuus on noussut viime vuosikymmenen aikana hurjasti samalla, kun kasvukausi on pidentynyt ja talvet lyhentyneet sekä leudontuneet. Näiden muuttuneiden tekijöiden pohjalta haluttiin määrittää uusien nurmilajikkeiden typpivaste sekä typen vaikutus nurmien talvenkestävyyteen.

 
Luken tutkimusasemille Maaningalle ja Ruukkiin perustettiin samanlaiset kolmivuotiset peltokokeet, joissa tutkitut typpilannoitustasot olivat 0, 150, 200, 250, 300, 350, 400 ja 450 kg N/ha. Sadon määrän ja talvehtimisen lisäksi tutkittiin typpilannoituksen vaikutusta nurmirehun raakavalkuais- ja nitraattipitoisuuteen. Kokeessa oli mukana timotei- ja nurminatalajikkeista Grinstad, Nuutti ja Valtteri.
 

Nurmet hyötyvät korkeammasta typpilannoituksesta

Satoisat nurmilajikkeet ohjasivat typen tehokkaasti sadonmuodostukseen. Biologinen optimi saavutettiin vasta typpilannoituksen ollessa 390 kg N/ha vuodessa. Ensimmäisinä koevuosina korjattiin molemmilta koepaikoilta keskimäärin 13 000–15 000 kilon kuiva-ainesato hehtaarilta. Alle 350 kilon typpilannoitusmäärät eivät vielä lisänneet talvehtimistuhoja tai johtaneet lisääntyneeseen lakoutumiseen. Vielä 340 kilon typpilannoitustasolla typpitase pysyi hyväksyttävällä tasolla, kuvaten nurmiheinien tehokasta ravinteidenottoa.
Tulosten perusteella voidaankin todeta, että nykyisiä typpilannoitusmaksimeja voidaan nurmilla nostaa turvallisesti 300 kg N/ha vuodessa ilman, että nurmirehuun kertyy nitraattityppeä tai raakavalkuaispitoisuus nousisi liian korkeaksi.
 
Suuren koesarjan tulokset julkaistiin vuoden 2020 alussa vertaisarvioidussa tieteellisessä julkaisussa (Termonen ym. 2020).
 

Typpivaje heikentää nurmien kasvuunlähtöä

Tulosten perusteella satoisat nurmiheinät hyötyisivät korkeammasta typpilannoituksesta. Tästä huolimatta keskimääräinen typpilannoitustaso säilörehunurmilla oli Ruokaviraston aineistosta laskettuna vain 140 kg N/ha vuonna 2018. Nurmien keskimääräinen satotaso on noin 5 500 kg ka/ha, eli vain noin reilu kolmannes nurmien sadontuottokyvystä hyödynnetään tällä hetkellä.
 
Säilörehunurmien typpivaje näkyy muun muassa heikentyneenä kevätkasvuna sekä kasvuunlähtönä niittojen jälkeen. Kolmannen nurmisadon lannoituksen laiminlyönti hidastaa entisestään ensimmäisen sadon kasvuunlähtöä, koska tyvisipuleiden typpivarastot ovat huvenneet syyssadon kasvussa.
 
Nitraattidirektiivin mukaan säilörehunurmien kolmen sadon lannoitukseen voi kivennäismailla käyttää typpeä 250 kg/ha ja ympäristötukiehtojen mukaan maksimissaan 240 kg/ha. Nurmien typpilannoitus kannattaakin toteuttaa tukiehtojen sallimilla maksimeilla, jotta mahdollisimman suuri osa perinnöllisestä sadonmuodostuskyvystä tulee hyödynnettyä.
 

Atfarm ja Yara N-Sensor apuna täsmälannoituksessa

 
Peltolohkon sisällä esiintyy runsaasti vaihtelua sadon määrässä. Yaran uusi satelliittiteknologia, Atfarm, sekä Yara N-Sensor, sisältävät molemmat nurmialgoritmin, mikä mahdollistaa täsmälannoituksen myös nurmilla.
 
Atfarmin ja N-Sensorin levityskarttojen avulla käytettävissä oleva typpi voidaan ohjata niihin kohtiin peltolohkoa, joissa satopotentiaalia on hyödyntämättä.
 

Suuren nurmisadon myötä poistuu runsaasti myös muita ravinteita

Suuren nurmisadon mukana poistuu merkittäviä määriä ravinteita. Esimerkiksi fosforia poistuu 10 000 kilon kuiva-ainesadossa jo 24 kiloa hehtaarilta. Nurmien fosforitase onkin usein negatiivinen, eli fosforia poistuu peltomaasta enemmän kuin sinne lisätään.
 
Yaran pilottilohkojen fosforitase oli keskimäärin -9,2 kg P hehtaarilta, vaikka fosforilannoituksesta oli huolehdittu ympäristötukiehtojen sallimien rajojen puitteissa. Tämän vuoksi myös kaikkien ravinteiden riittävyydestä on huolehdittava satotasojen noustessa.
 
Lähde: Termonen, M., Korhonen, P., Kykkänen, S., Kärkönen, A., Toivakka, M., Kauppila, R., Virkajärvi, P. 2020. Effects of nitrogen application rate on productivity, nutritive value and winter tolerance of timothy and meadow fescue cultivars. Grass and Forage Science 75 (1).