kesäkuuta 17, 2024

Yara Kotkaniemen tutkimusasemalla mitataan tänäkin kesänä kasvihuonekaasuja ja hiilensidontaa – kuivuus leikkasi ilokaasupäästöt pieneksi kasvukaudella 2023

Yara Kotkaniemen tutkimusasemalla on käynnissä kaksivuotinen tutkimus, jossa selvitetään erilaisten lannoitusstrategioiden vaikutusta viljelyn kasvihuonekaasupäästöihin ja hiilensidontaan. Ensimmäisen vuoden tuloksissa näkyy kuivuuden vaikutus päästöjen muodostumiseen.
Kammiomittauksia Kotkaniemessä. Kuvassa Kotkaniemen työntekijä Suvi Taruma.
Kammiomittauksia Kotkaniemessä. Kuvassa Kotkaniemen työntekijä Suvi Taruma.

Typpi on sadonmuodostusta eniten rajoittava tekijä, mutta samalla myös merkittävä kasvihuonekaasujen päästölähde. Yara Kotkaniemen tutkimusasemalla Vihdissä tutkitaan parhaillaan, kuinka tarkalla typenkäytöllä voidaan lisätä kasvien hiilensidontaa sekä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Viljelykasveista mukana ovat apilapitoinen nurmi sekä kevätvehnä. 

Kaksivuotinen tutkimushanke toteutetaan yhteistyössä HKFoodsin ja Fazerin kanssa. Teknologiatoimittajana yhteistyöhankkeessa on Datasense Oy. Tutkimus tehdään läheisessä yhteistyössä Yaran Hanninghofin tutkimusaseman tutkijoiden kanssa, joilla on pitkä kokemus ilokaasupäästöjen mittauksesta. Lisäksi nurmikasvien tulosten analysointia tehdän yhteistyössä Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa. 

Hankkeen tavoitteena on tuottaa käytäntöön soveltuvia toimintaohjeita, joilla typpilannoituksesta aiheutuvia päästöjä voidaan tutkitusti vähentää, mutta samalla turvata suuri ja laadukas sato.

Kuivuus löi leimansa ensimmäisen vuoden tuloksiin

Hankkeessa automaattikammiot mittaavat kasvuston hiilensidontaa lannoituskoeruuduilta, ja tulosten pohjalta lasketaan kasvukauden aikainen hiilitase. Pimeäkammioilla mitataan samoilta ruuduilta kasvihuonekaasujen, kuten ilokaasu, metaani ja hiilidioksidi, muodostumista. Mittauksia suoritetaan sekä kasvukaudella että sen ulkopuolella.

Ilokaasupäästöjä muodostuu eniten kosteissa olosuhteissa, kun maan mikrobeilla on anaerobiset olosuhteet. Viime kasvukaudelta saadut hankkeen ensimmäiset koetulokset tukevat tätä teoriaa.  

”Kasvukausi 2023 oli todella kuiva, kuten on ollut myös tämän kasvukauden alku. Päästöjä ei muodostunut juurikaan kasvukauden alussa, ja ensimmäiset päästöpiikit ajoittuvat syksyn sateille”, Yara Suomen vanhempi agronomi Mervi Seppänen kertoo. 

Ilmastotavoitteisiin taloudellisesti kestävällä tavalla

Yara kehittää viljelijöille ravinneratkaisuja, jotka auttavat sään ääri-ilmiöihin sopeutumisessa sekä vastaavat viljelijöille asetettuihin ilmastotavoitteisiin taloudellisesti kestävällä tavalla. Kotkaniemen kaksivuotinen kasvihuonekaasututkimus tukee tätä päämäärää. 

”Hankkeessa olemme halunneet ottaa lähestymiskulmaksi sen, millä toimenpiteillä päästöjä voidaan pienentää, rajoittamatta kuitenkaan viljelijän menestystä tai kilpailukykyä. Koska ruoantuotannosta aiheutuu aina kasvihuonekaasupäästöjä, on tärkeänä mittarina ilokaasupäästöjen määrä tuotettua nurmirehu- tai vehnätonnia kohden”, Seppänen selittää. 

Typellä on vaikutuksensa kasvien hiilensidontaan ja päästöjen muodostumiseen. Samalla se on sadonmuodostukselle ja viljelijän menestymiselle välttämätön ravinne. Hankkeessa toteutettavista typpilannoituksen strategiakokeista tullaan saamaan arvokasta tietoa optimaalisesta typpilannoituksesta – sekä ympäristön että viljelijän näkökulmasta.

Faktaa: 

Kasvihuonekaasupäästöistä merkittävimpiä ovat hiilidioksidi, metaani sekä N2O eli tutummin ilokaasu.

Riski ilokaasupäästöjen muodostumiselle on suurimmillaan heti lannoituksen jälkeen, jos peltomaa on kosteaa ja maan mikrobitoiminta on aktiivista. Niin mineraali- kuin kierrätyslannoitteista kuin viherlannoitusnurmista voi muodostua epäedullisissa olosuhteissa ilokaasupäästöjä. Myös turvemailta vapautuu merkittäviä määriä ilokaasua.

Jäätymis–sulamis-sykleissä muodostuu ilokaasua eri mekanismien kautta. Talven aikana ilokaasupäästöjen riski kasvaa, kun pellolla on runsaasti typpipitoista kasvijätettä esimerkiksi viherlannoitusnurmissa.