Tehot irti erilaisista nurmisiemenseoksista optimoidulla lannoituksella

Arvokkaiden lannoituspanosten optimointi on entistä tärkeämpää tulevana kasvukautena. Suunnittelun lähtökohtana on hyvälaatuisen nurmirehun tarpeen tarkentaminen sekä parhaiden ja satoisimpien nurmilohkojen tunnistaminen. Nyt on myös aika tarkastaa nurmisiemenseoksen lajikoostumus ja muistella, miltä kasvusto näytti toisen tai kolmannen nurmisadon korjuun aikaan. Jää- tai vesikerroksen alla olevien nurmien osalta tulee myös muistaa, että apilat ja sinimailanen ovat huomattavasti herkempiä hapettomille oloille ja katoavat helposti nurmista liiallisen märkyyden seurauksena.

Nurmiseoksen lajikoostumus vaikuttaa lannoituksen optimointiin

Nurmien lajikoostumus muuttuu lajien välisen kilpailun ja satovuosien myötä. Sama nurmisiemenseos voi muuttua kuivuudenherkillä lohkoilla ruokonatavaltaiseksi, kun taas kosteusoloiltaan paremmalla lohkolla päälajina on edelleenkin timotei. Nurmiheinän lajikoostumus muuttuu vuosien myötä myös ilman ääreviä sääoloja. Tunnetuin muutos on apilan katoaminen nurmista joko asteittain satovuosien aikana tai kerralla heikon talvehtimisen seurauksena.

Jos nurmen päälajina on säilynyt timotei ja seoksen timoteilajikkeena on nopeakasvuinen, kolmen niiton timoteilajike kuten Rhonia, tulee ensimmäisen sadon riittävään lannoitukseen kiinnittää erityistä huomiota. Yara Kotkaniemen kolmivuotisessa kokeessa tutkittiin eri typpilannoitustasojen vaikutusta ensimmäisen nurmisadon määrään ja laatuun (Kuva 1).

Suurisatoiset timoteilajikkeet hyödyntävät YaraMila Y 3 -kevätlannoituksen ravinteet tehokkaasti sadon muodostukseen, ja typenpuute näkyykin helposti alentuneena raakavalkuaispitoisuutena. Yara Kotkaniemen kokeissa Rhonia-timotei tuotti yli 5000 kg ka/ha nurmisadon jokaisena kolmena koevuonna. Jos typpilannoitus oli keväällä alle 100 kg N/ha, jäi raakavalkuaispitoisuus alle 110 g/kg ka. Näin matala raakavalkuaispitoisuus lisää huomattavasti täydennysvalkuaisen tarvetta, nostaa ruokintakustannuksia ja alentaa tilan valkuaisomavaraisuutta.

Nurmiseoksissa yhdistetään lajikkeiden parhaat ominaisuudet. Nurminadan tai apilan lisääminen nurmisiemenseokseen ja karjanlannan käyttö helpottaa suurisatoisten nurmien typpivajetta keväällä noin 10 kg N/ha. Kun tavoitellaan 4000–5000 kg ka/ha ensimmäistä nurmisatoa, tulee YaraMila- tai YaraBela-lannoitteena annettu 100 kg N/ha käytettyä jo noin viikkoa ennen sadonkorjuuta ja loput tarvittavasta typestä (10–20 kg N/ha) otetaan maasta vapautuvasta typestä, jota saadaan apilan tai karjanlannan jälkivaikutuksena. Siten apilan ja karjanlannan merkitys hyvälaatuisen nurmisadon tuotannolle on merkittävä, mutta se ei poista ensimmäisen sadon riittävää lannoitustarvetta.

YaraMila- ja YaraBela-lannoitteissa typenmuoto ja ravinnesuhteet kohdillaan

Lannoituksen optimoinnissa typpi ei ole vain typpeä vaan typen eri muotojen määrä ratkaisee sen, kuinka suuria ja laadukkaita nurmisatoja voidaan tuottaa. YaraMila- ja YaraBela-lannoitteissa on tarjolla sopivassa suhteessa nopeasti käyttökelpoista nitraattityppeä ja hitaammin käyttökelpoista ammoniumtyppeä.

Yaran lannoitteilla typentarjonta suuren ja laadukkaan sadon muodostumiseen onkin optimissaan, ja siksi Hankkijan kasvuohjelman nurmikokeissa saavutetaan vuodesta toiseen hyvinkin erilaisissa kasvuoloissa aina 2000 kg ka/ha sadonlisä niin, että sadon laatu on hyvä.
Yaran lannoitteet sisältävät rikkiä, joka turvaa tehokkaan typenkäytön. Ne sisältävät myös booria, joka on tärkeä ravinne erityisesti apilapitoisille nurmille. Tärkeintä on ravinteiden tasapainoinen tarjoaminen nurmille. Liiasta rikistä tai boorista ei ole etua, vaan niitä tulee tarjota kasvin tarpeen mukaisesti.

Mahdollisten talvehtimistuhojen arviointi

Useat peltolohkot ovat tällä hetkellä jääpeitteen alla. Ennen lopullista lannoituspäätöstä kannattaa mahdolliset talvehtimistuhot myös arvioida. Tarkemman selvyyden talvehtimistuhojen suuruudesta saa tutkailemalla maan sulamisen jälkeen juurten kasvuunlähtöä.

Timotein juurten kasvuunlähtö alkaa maan lämpötilan ollessa muutamia plusasteita. Varhaisimmat merkit talvehtimistuhoista nähdäänkin juurissa. Mikäli lapiotestissä ei näy eläviä vaaleita juuria jääpoltealuilla, tulee kasvuunlähtö joko hidastumaan merkittävästi tai kasvusto tulee olemaan harvaa. Pahimmissa tapauksissa pitkään kestänyt jääpolte voi aiheuttaa suuria talvituhoalueita.

Apila ja sinimailanen ovat erityisen herkkiä liialle märkyydelle. Mikäli lajit ovat kadonneet nurmista, eivät ne myöskään tuo lisätyppeä nurmille.