Euroopan yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistetaan parhaillaan. Maatalouden päästövähennyksiä haetaan muun muassa tarkentamalla typen käyttöä ja lisäämällä peltojen hiilensidontaa. Viljelyn ympäristötehokkuuden parantumisen ei kuitenkaan tulisi heikentää viljelijöiden toimeentuloa tai vaarantaa ruokaturvaa.
Tulevalla kasvukaudella kannattaa aloittaa tarkan typenkäytön harjoittelu myös nurmilla. Tarkka typenkäyttö ei tarkoita typpilannoituksen vähentämistä esimerkiksi puoleen, jolloin typenkäytön vähentämisestä aiheutuvat satotappiot ja rehun laaturiskit tulevat viljelijän maksettaviksi.
Tarkalla typen ja muiden ravinteiden käytöllä tarkoitetaan sitä, että lannoitus kohdennetaan peltolohkolla oikein, sen ajoitus on oikea eikä mikään ravinne ole typen tehokkaan hyödyntämisen kannalta rajoittavana tekijänä.
Yaran nurmen lannoitusohjelmissa ja typen hallintaan kehitetyissä digitaalisissa ratkaisuissa yhdistyy taloudellinen kestävyys hyvän ja laadukkaan sadon kautta. Samalla myös ympäristökestävyys paranee tarkentuneen ravinteiden käytön ja matalan hiilijalanjäljen lannoitteiden avulla.
Tasapainoisen lannoituksen ABC
Kotieläintilojen nurmilohkoille mahtuu monenlaisia maalajeja ja kasvukuntoa. On selvää, ettei kaikille nurmilohkoille voi suunnitella optimaalisinta lannoitusta, vaan on huomioitava tärkeimmät lannoitevalintaan vaikuttavat tekijät.
Nurmet tarvitsevat yhtä paljon typpeä ja kaliumia. Fosfori puolestaan rajoittaa eniten lannoitelajin valintaa. Haasteista huolimatta kannattaa optimoida erilaisten nurmilohkojen lannoitusta ja parantaa tasapainotetulla lannoituksella typenkäytön tehokkuutta.
Tilan nurmilohkojen viljavuusfosfori ja kalium voivat vaihdella suuresti eri peltojen välillä. Jos tilalla on sekä vihreällä että punaisella ’leimalla’ varustettuja peltolohkoja fosforin tai kaliumin suhteen, kannattaa niille suunnitella erilliset lannoitusohjelmat (ks. kuva). Tasapainoinen lannoitus, jossa yksi ravinne ei rajoita sadonmuodostusta, tehostaa myös typenkäyttöä nurmilla. Kotkaniemen kokeissa typen hyödyntäminen aleni 20 prosenttia kun maan viljavuusluokka aleni välttävälle tasolle eli vihreästä punaiseen vuosia jatkuneen pelkän typpilannoituksen seurauksena.
Lehtilannoituksella lisää tehokkuutta typenkäyttöön
Myös YaraVita-lehtilannoituksella pystytään tehostamaan nurmien typenkäyttöä. Useana vuonna on parhaat satovasteet saatu YaraVita THIOTRAC 300 5 l/ha tankkiseoksina tai YaraVita AMAZINC 1-2 l/ha tai YaraVita MANCOZIN 1-2 l/ha kanssa. Hankkijan Kasvuohjelmassa pystyttiin merkittävästi parantamaan typenkäyttöä kuivissakin oloissa YaraVita-lehtilannoituskäsittelyillä.
Viime kesien kuivuusjaksot ovat ajoittuneet ensimmäisen sadon niiton aikoihin, jonka seurauksena nurmien kasvuunlähtö on ollut hidasta. Yaran uudet biostimulantit YaraVita BIONUE ja YaraVita BIOTRAC varmistavat kasvuunlähdön niiton jälkeen ja tehostavat typenkäyttöä.
Typen jakaminen eri satokertojen välillä
Suomessa nurmet lannoitetaan kevätpainotteisesti ja sille on hyvät perusteensa. Yaran lannoitusohjelmissa typpi jaetaan kolmen niiton strategiassa tyypillisesti: 40 % käytettävissä olevasta typestä annetaan ensimmäiselle sadolle, toiselle sadolle 30–40 % ja kolmannelle 20–30 %. Kahden niiton strategiassa jako on tyypillisesti ensimmäiselle sadolle 55 % typestä ja toiselle sadolle 45 %.
Tarkassa typenkäytössä typen määrä suhteutetaan niin pellon kuin nurmikasvin satopotentiaaliin. Sato-potentiaali on suurin keväällä, eikä silloin ole taloudellisesti järkevää alentaa ensimmäisen sadon lannoitusta. Mutta tulisiko ravinteet jakaa kesän kuivuuden takia enemmän syyspainotteisesti?
Kasvukauden säätä on vaikea ennustaa riittävän pitkälle etukäteen. Jos ensimmäisen niiton jälkeen seuraa äärimmäinen kuivuus, tulevat ravinteet käyttöön vasta kolmannelle sadolle. Kuivassa maassa typen hävikki on pientä ja sateen sattuessa ravinteet tulevat tehokkaasti käyttöön. Kuivissa oloissa suurempi osa karjanlannan typestä tulee nurmien käyttöön vasta kolmannelle sadolle.
Maksimissaan puolet typestä karjanlannasta
Kaikki ylimääräinen, käyttämätön typpi voi altistua huuhtoutumiselle ja lisätä myös päästöjä. Tämä koskee niin mineraalityppeä kuin karjanlannasta tai biologisen typensidonnan kautta peltomaahan lisättyä typpeä.
Runsas karjanlannan käyttö lisää vuosien välistä vaihtelua sadon määrässä ja laadussa. Karjanlannan ravinteiden vapautuminen vaatii mikrobitoimintaa, jonka tehokkuuteen vaikuttaa maan lämpötila ja kosteus.
Paras ratkaisu on oikea-aikainen karjanlannan kohtuullinen käyttö ja sen riittävä täydennyslannoitus sopivalla YaraMila- tai YaraBela-lannoitteella. Suositus on, että karjanlanta levitetään toiselle nurmisadolle, ja että karjanlannan typpimäärä on noin puolet toisen sadon lannoituksessa käytetystä kokonaistypestä.
Tälläisella ratkaisulla on monia etuja. Kuivana vuonna mineraalilannoitteen ravinteet varmistavat niiton jälkeisen jälleenkasvun. Optimaalisena vuonna myös karjanlannan ravinteet tulevat tehokkaasti käyttöön. Jos karjanlantaa on käytetty 30 tonnia per hehtaari, mineralisoituu sen sisältämästä typestä noin 30 kiloa toiselle sadolle ja osa jälkivaikutuksena kolmannelle sadolle.
Jos karjanlanta käytetään ensimmäiselle sadolle, ei sen ravinteita ole enää käytettävissä kolmannen sadon kasvulle. Ongelman havaitsee viimeistään rehuanalyyseissä, kun kolmannen sadon raakavalkuaispitoisuus on liian alhainen.