Miten sopeuttaa nurmiviljelyä kesän kuivuusjaksoihin?

Ylimääräinen nurmiala käy kalliiksi

Viimeisten kasvukausien sään äärioloihin on monella tilalla sopeuduttu lisäämällä nurmialaa. Tämä ratkaisu voi olla hyvä väliaikaisesti, mutta pitkässä juoksussa ylimääräinen nurmiala aiheuttaa paljon kustannuksia, joista moni muodostuu varsin salakavalasti.

Suuri nurmipinta-ala voi johtaa liian suureen nurmisatoon ja tarpeeseen syöttää ylivuotista säilörehua. Heikentynyt säilörehun laatu alentaa maitotuotosta ja hidastaa kasvua. Toinen vaihtoehto on vähentää nurmien lannoitusta tai lannoittaa pelkällä lietteellä, jolloin nurmisadon määrä jää pienemmäksi ja raakavalkuainen jää alle ruokinnallisen optimin. Nurmirehun laatu on muutenkin heikko, mikä puolestaan vähentää syöntiä ja vaikuttaa sitä kautta tuotokseen. Kaiken kukkuraksi heikkolaatuisen nurmirehun valkuaistäydennys tulee talven aikana kalliimmaksi kuin lietteen täydennyslannoitukseen YaraMila- tai YaraBela-lannoitteella tehty investointi.

Tasainen suoritus paras

Heikkolaatuisen nurmirehun aiheuttamat ongelmat ja lisäkustannukset täydennysruokinnassa kannattaa minimoida joka vuosi. Koska emme voi tietää kesän sääoloja etukäteen, on Yaran pitkäaikaisen tutkimustoiminnan perusteella rakennettujen lannoitusohjelmien seuraaminen paras tapa sopeutua myös sään äärioloihin.

Yaran nurmen lannoitusohjelmissa suositellaan esimerkiksi kohtuullinen määrä lietettä (24-30 t/ha) toiselle sadolle. Kasvukausien erilaisista sääoloista johtuen lietteen ravinteiden vapautumisnopeus vaihtelee vuodesta toiseen. Kuivana kesänä 2019 lietteen ravinteet vapautuivat tehokkaasti vasta sateiden jälkeen loppukesällä kun taas tänä kesänä vapautuminen oli monin paikoin nopeampaa. Suuri karjanlannan käyttömäärä lisää siten sään ääriolojen aiheuttamaa riskiä nurmisadon määrän ja laadun vaihteluille.

Kuivuus heikentää myös ravinteiden vapautumista maasta. Yaran lannoitusohjelmien tasapainoinen kasviravinteiden tarjonta varmistaa sadonmuodostuksessa tarvittavien ravinteiden saantia myös kuivissa oloissa kun ravinteiden tarjonta maasta on heikentynyt.

Atfarm biomassakarttojen hyödyntäminen

Yara toi tälle kasvukaudelle täsmälannoitusmahdollisuuden jokaisen nurmiviljelijän ulottuville. Atfarm-satelliittipalvelu hyödyntää levityskarttojen teossa N-Sensorin nurmialgoritmiä, mikä mahdollistaa tarkkojen levityskarttojen teon myös nurmille. Atfarm mobiiliapplikaation kautta levityskartat on hyödynnettävissä ilman kalliita investointeja lannoitteenlevittimeen. Mutta miten Atfarm voi auttaa nurmiviljelijää sopeutumaan kasvukauden kuivuuteen?

Atfarmin biomassakartoista voi tunnistaa kuivuudesta kärsivät alueet peltolohkolla. Omien nurmilohkojen tunteminen tuo lisävahvistusta biomassakartalta tehtyyn havaintoon. Mikäli jokin kohta pellolla kärsii vuodesta toiseen kuivuudesta, voi harkita ravinteiden käytön vähentämistä näillä alueilla. Tämä onnistuu helposti muokkaamalla Atfarm-levityskarttoja ja alentamalla levityskartassa esitettyä lannoitusmäärää kyseiselle kohtaa peltoa.

YaraVita Biotrac parantaa kasvuunlähtöä niiton jälkeen

Säilörehunurmien ensimmäinen niittokerta ajoittuu monina vuosina kesän kuivimpaan ajankohtaan ja toisen sadon kasvuunlähtö on hidasta. Äärimmäisessä kuivuudessa timotei voi jopa vaipua lepotilaan odottelemaan parempia aikoja.

Yara toi markkinoille viime kesäksi YaraVita Biotracin, joka parantaa viljelykasvien stressinkestävyyttä. Nurmilla YaraVita Biotrac 3 l/ha nopeutti nurmen kasvuunlähtöä ensimmäisen niittokerran jälkeen ja paransi toista nurmisatoa 540 kg ka/ha. Mikäli ensimmäisen niiton ajankohta ajoittuu kuivuusjaksoon, kannattaa nurmilohko käsitellä YaraVita Biotracilla heti kun ensimmäiset uudet lehdet ovat tullee esiin.

Kuiville lohkoille omat nurmisiemenseokset?

Tilan nurmilohkojen kuivuusongelmat voivat vaihdella suuresti ja osa lohkoista kärsii vuodesta toiseen kuivuudesta. Näille lohkoille on syytä vaihtaa paremmin kuivuutta kestävät nurmisiemenseokset, jotka sisältävät eri apilalajeja ja ruokonataa. Valitsemalla tilalle pari erilaista nurmiseosta voidaan vähentää sadon määrässä esiintyvää vaihtelua vuosien välillä.