Rehuanalyysi kertoo, onnistuiko nurmien lannoitus kuluvalla kasvukaudella

Erillinen analyysinäyte satoisilta nurmilohkoilta mahdollistaa parannustoimenpiteiden kohdentamisen tarkasti kyseiselle lohkolle. Ensimmäisen nurmisadon laadussa esiintyy kokemusten perusteella eniten vaihtelua, ja siksi tarkemmat analyysit kannattaa kohdentaa nimenomaan kevätsadossa korjattuihin rehueriin.

Mitä raakavalkuaispitoisuus kertoo?

Nurmirehun D-arvoon vaikutetaan oikein ajoitetulla sadonkorjuulla ja raakavalkuaispitoisuuteen riittävällä typpilannoituksella. Kolmeen niittokertaan jalostetut satoisat nurmiheinät kärsivät helposti typenpuutteesta ensimmäisessä nurmisadossa, josta on seurauksena matala raakavalkuaispitoisuus ja rehustuskustannusten nousu.

Apilapitoisilla nurmilla alhainen raakavalkuaispitoisuus (120 g/kg ka) ensimmäisessä sadossa viittaa siihen, että ensimmäisen nurmisadon typpilannoitus on ollut liian matala. Tänä vuonna maasta vapautuvan typen määrä on ollut paikoin huomattavan suuri, mikä näkynee myös Artturi-korjuuaikapalvelun tuloskoosteissa keskimääräistä korkeampana raakavalkuaispitoisuutena (Artturi-korjuuaikapalvelu, 2022).

Hyvin korkea (180 g/kg ka) raakavalkuaispitoisuus viittaa korkeaan apilapitoisuuteen tai hyvin varhain korjattuun nurmisatoon. Molemmissa tapauksissa myös rehun NDF-kuitupitoisuus on matalahko. Mikäli nurmisato on ollut tavanomainen, liian korkeita raakavalkuaispitoisuuksia ei Yaran lannoitusohjelmien mukaisesti lannoitetuilla nurmilla juurikaan esiinny. Runsas ja ei-optimaalisesti täydennetty karjanlanta lannoitteena voi aiheuttaa yllätyksiä, jolloin rehun raakavalkuaispitoisuus on liian matala tai korkea.

Nurmirehun kaliumpitoisuus

Ensimmäisen nurmisadon korkea kaliumpitoisuus viittaa joko siihen, että rehu on korjattu kuivuudesta kärsineestä kasvustosta, maan viljavuuskalium on ’hyvä’ tai lannoituksessa on käytetty kuivissa oloissa runsaasti karjanlantaa.

Nurmirehun kaliumpitoisuuden ollessa alle 25 g/kg ka, kannattaa Yaran pilottitilojen tulosaineiston perusteella alkaa tarkkailemaan kaliumlannoituksen riittävyyttä myös ensimmäisen sadon lannoituksessa. Nurmille kalium tulee ohjata toisen ja kolmannen sadon lannoitukseen. Riittävä kaliumlannoitus varmistaa talvehtimisen onnistumista. Tämä onkin muistettava erityisesti silloin, jos viimeinen nurmisato korjataan lannoittamattomilta lohkoilta. Hyvien nurmilohkojen kaliumlannoituksesta huolehditaan parhaiten kohdentamalla lannoitukseen karjanlantaa ja lisäämällä puolet typestä esimerkiksi YaraMila NK 2 -lannoitteena.

Liukoinen typpi, kalium, rikki tai seleeni eivät varastoidu maahan ja siksi näiden ravinteiden lannoituksesta on huolehdittava vuosittain. Kaliumköyhillä mailla kalium voi muodostua myös typenkäyttöä rajoittavaksi tekijäksi.

Nurmirehun fosforipitoisuus ja muut kivennäis- ja hivenaineaineet
Fosforilannoituksen osalta on hyvä seurata niin maan viljavuusfosforin kehittymistä kuin nurmirehun fosforipitoisuutta. Nurmien vuosittaisesta fosforilannoituksesta tulee huolehtia, jottei maan viljavuusfosfori käänny laskuun hyvien nurmisatojen myötä.

YaraMila-lannoitteena annettu fosfori kannattaa kohdentaa ensimmäiselle nurmisadolle. Maan ollessa kylmä, ei maasta vapaudu riittävästi fosforia nurmisadon muodostumiseen. Karjanlanta on puolestaan hyvä fosforin lähde toiselle nurmissadolle.

Yaran lannoitusohjelmien mukaan lannoitettaessa nurmirehun seleenipitoisuus on hyvällä tasolla, ja seleenin täydennystarve kivennäisrehujen kautta tulisikin perustua kotoisista rehuista tehtyihin analyysituloksiin. Hivenaineiden osalta optimaalinen pitoisuusikkuna on verrattain kapea, eikä seleenin yliruokinta ole elintarvikeketjun kannalta toivottavaa.