Mansikka on ruohomainen monivuotinen kasvi, jonka maanpäälliset osat kuolevat kasvukauden lopussa. Kaupallisista syistä johtuen mansikkaa viljellään usein kuitenkin yksivuotisena kasvina. Kasvien kehitystä säätelevät ympäristötekijät – erityisesti päivänpituus ja lämpötila.
Juuret muodostuvat suurelta osin kevään ja syksyn aikana, kun lämpötilat ovat riittävän alhaiset. Juuret kehittyvät kruunun pohjasta ja 50–90% kaikista juurista sijaitsee maanpinnasta 10–15 cm syvyyteen. Veden ja ravinteiden otto tapahtuu ravintojuurien avulla (juurikarvat), jotka toimivat vain muutamasta päivästä muutamaan viikkoon ja siksi uusia ravintojuuria pitää muodostua jatkuvasti. Lisäjuuria käytetään veden ja ravinteiden kuljettamiseen kruunuun ja sitä kautta maan päällisiin osiin, ja niiden elinikä kestävät yleensä useamman kuin yhden kasvukauden. Juurimassa vähenee marjojen muodostumisen aikana, mutta kasvaa jälleen syksyllä ennen talven alkamista.
Lehtiä muodostuu koko kasvukauden ajan, kuitenkin enimmäkseen pitkän päivän aikana. Lehtien tuotanto loppuu, kun lämpötila laskee alle 0 °C tai nousee yli 30 °C. Jokaisessa lehtihangassa on silmu, joka kehittyy joko kukka-aiheeksi tai rönsyksi olosuhteista riippuen. Kukka-aiheet muodostuvat, kun olosuhteet eivät ole suotuisia rönsyjen muodostumiselle.
Lyhyenpäivän lajikkeilla kukka-aiheet kehittyvät joko lyhyen päivän olosuhteissa (alle 14 tuntia päivässä) tai kun lämpötila on alle 15 °C. Lyhyenpäivän lajikkeilla rönsyt muodostuvat kukinnan jälkeen, kun lämpötila on 20–30 °C tai kun päivät ovat pidempiä kuin 10 tuntia. Kylmän talven ilmastoissa lyhyen päivän lajikkeilla kukka-aiheet muodostuvat normaalisti loppukesällä ja syksyllä.