Herne ja härkäpapu

Herne- ja härkäpapu ovat biologisia typensitojia, joille maltillinen typpilannoitus riittää. Palkokasvit hyötyvät kaliumlannoituksesta ja fosforilannoituksessa kiinnitetään huomiota pellon viljavuuteen.

Herneen viljelyalat ovat olleet kasvussa viime vuosina, etenkin eteläisessä osassa maata. Satotasot ovat yleensä 2 000–4 000 kg/ha.

Hyvässä kasvukunnossa olevilla lohkoilla valkuaiskasvien viljely onnistuu hyvin. Pellon pH ja rakenne tulee olla kunnossa. Herne on arka liialliselle vedelle, mutta on selviytynyt kuivemmistakin kasvukaussta kohtuullisesti. Härkäpapu puolestaan viihtyy selvästi kosteammissa olosuhteissa ja on itse asiassa arka kuivuudelle.

Sekä herne että härkäpapu kannattaa kylvää aikaisin ennen viljoja, koska niiden kasvukausi on pitkä eivätkä ne ole hallanarkoja. Liian tiheitä kasvustoja tulee välttää.

Herneen ja härkäpavun lannoitus

Valkuaiskasvien siemenet sisältävät fosforia ja kaliumia enemmän kuin viljat. Herneen 4 000 kilon siemensato sisältää fosforia 16 kg ja kaliumia 40 kg. Lisäksi suuri varsimassa sitoo paljon ravinteita. Härkäpavun ja herneen typpilannoitustarve vaihtelee maan multavuuden mukaan. Runsasmultaisilla mailla kasvusto kasvaa herkästi liian pitkäksi ja reheväksi. Liiallinen typpilannoitus heikentää niiden omaa typensidontaa.

Fosforilannoitusmäärät ovat samat kuin viljoille ja öljykasveille. Matalasta typpitarpeesta johtuen muiden ravinteiden määrä jää helposti liian matalaksi lannoituksessa hyvillä satotasoilla.

Herneen ja muiden palkokasvien lannoitukseen sopivat erityisesti matalatyppiset ja kloorivapaat lannoitteet, kuten YaraSuna REMIX 8 tai YaraMila HeVi -lannoitteet. Myös karjanlanta sopii härkäpavulle, kunhan käyttömäärä pidetään kohtuullisena.

Herneelle ja härkäpavulle voi antaa hivenravinteita lehtilannoituksena kasvukaudella. Typensitojakasvit hyötyvät myös molybdeenistä eli öljykasveille suunnitellut tuotteet ovat suositeltavia.