Metsänlannoituksen tavoitteena on edistää puiden fotosynteesiä ja kasvua. Lannoituksen ympäristövaikutuksia on tutkittu jo vuosikymmenten ajan Suomessa ja Ruotsissa. Fosfori on merkittävin vesistöjen rehevyyttä säätelevistä ravinteista. Kangasmetsien lannoituksissa fosforihuuhtoumariskiä ei kuitenkaan ole, sillä kivennäismaiden alumiini ja rauta sitovat fosforin maahan. Yaran metsälannoitteissa fosfori on apatiittina, jolloin se ei liukene vesistöihin, mutta Typpeä voi huuhtoutua ensimmäisenä vuotena lannoituksen jälkeen pieniä määriä, mutta jo seuraavana vuotena huuhtouma jää selvästi alle yhteen prosenttiin lannoitetypen määrästä.
Metsälannoituksen hiilijalanjälki Suomessa
Metsänlannoituksella voidaan tehokkaasti lisätä metsän hiilensidontaa, sillä kasvaessaan puut säilövät hiilidioksidia puuaineeseen ja maaperään. Metsät toimivat merkittävinä hiilinieluina, sillä Suomen metsät sitovat keskimäärin noin kolmanneksen Suomen kokonaishiilidioksidipäästöistä.
Kun metsät eivät enää jatka kasvuaan, toimivat ne kuitenkin hiilivarastoja. Metsien suuri hyöty onkin siinä, että puuraaka-aineesta voidaan valmistaa tuotteita, joissa hiili pysyy sitoutuneena pitkään, kuten esimerkiksi puurakentamisen tuotteissa.
Metsänlannoituksen aiheuttama puuston lisäkasvu on noin 15–20 kuutiometriä hehtaarilla lannoituksen vaikutusaikana, eli noin 6–8 vuoden aikana. Tämä lisäkasvun määrä sitoo itseensä noin 11 000 kiloa hiilidioksidia ja se vastaa yhden suomalaisen vuoden hiilijalanjälkeä.
Maaperä
Lannoitteena annettava typpi ei vaikuta metsämaan happamuuteen. Useiden lannoituskertojenkin jälkeen pH-arvojen muutokset ovat olleet hyvin pieniä ja ohimeneviä. Harvennushakkuun jälkeen annettu typpilannoitus nopeuttaa hakkuu tähteiden hajoamista, jolloin luontainenkin typpi vapautuu paremmin ja näin lisää puuston kasvua.
Vesistö
Metsänlannoitus suunnitellaan ja toteutetaan huolellisesti, jotta lannoitetta ei pääse vesistöihin. Vesistöjen ja ojien varsille jätetään lannoittamattomat suojakaistat, jotka ovat kohteesta ja sertifioinnista riippuen vesistöillä noin 20–50 metriä. Lannoitus suunnitellaan niin, ettei ravinteita joudu myöskään ojiin. Pohjavesien laatu turvataan metsätalouden toimenpiteissä, eikä vedenhankintaa varten tärkeillä (luokka I) pohjavesialuilla lannoitteita ollenkaan.
Kasvillisuus
Metsämaan pintakasvillisuus voi rehevöityä lannoituksen vaikutusajaksi, mutta tämä muutos palaa yleensä ennalleen muutamassa vuodessa. Marjoja ja sieniä voi huoletta kerätä ja syödä lannoitetulta alueelta. Marjasato myös lisääntyy sopivilla kohteilla lannoituksen myötä.
Eläimet
Eläinlajit hyötyvät myös lannoituksesta. Suuremmat marjasadot tarjoavat ravintoa ja lisääntynyt puustonkasvu antaa suojaa.