Metsänlannoituksen myyttejä murtamassa

1. Lannoitus tuottaa höttöpuuta

”On totta, että lannoitus alentaa puuaineksen tiheyttä, eli lujuutta, 3–5 prosenttia. Alenema on kuitenkin niin pieni, ettei sillä yleensä ole käytännön merkitystä puun jatkokäyttöön. Lannoitettu puu soveltuu sellu- ja energiapuuksi, mutta myös sahatavaraksi. Ainoana poikkeuksena tästä ovat sellaiset erikoistuotteet, jotka valmistetaan rungon ydinosan sydänpuusta, mikäli lannoitus on tehty nuorelle puustolle. Lannoitus voi vaikuttaa puun lujuuteen ja männyllä myös oksien paksuuteen, mikäli se tehdään liian aikaisessa kasvuvaiheessa. Oikealla lannoituksen ajoituksella voidaan välttää näitä vaikutuksia. Yleensä lannoitus kannattaa tehdä noin 10 vuotta ennen harvennushakkuuta. On hyvä muistaa, että lannoittamalla metsä tuottaa järeämpää tukkipuuta, josta voi tehdä myös järeämpää puutavaraa.”

2. Lannoittaminen on liian vaikeaa

”Lannoittaminen ei ole rakettitiedettä. Jos oma ammattitaito ei riitä lannoituksen suunnitteluun tai toteuttamiseen, kannattaa hyödyntää ammattilaisten apua. Metsänlannoitusta suunniteltaessa kannattaa ottaa huomioon puulaji ja metsätyyppi. Mänty ja kuusi hyötyvät lannoituksesta, mutta lehtipuuvaltaisia kohteita ei kannata lannoittaa. Tuoreet ja kuivahkot kangasmetsät sekä havupuuvaltaiset keskiravinteiset turvekankaat hyötyvät lannoituksesta eniten. Metsänlannoitusta on kahta tyyppiä: kasvatus- ja terveyslannoitusta. Kasvatuslannoituksella haetaan metsän parempaa kasvua ja lisää tukkipuuta. Terveyslannoituksella ehkäistään tai korjataan maan ravinne-epätasapainosta johtuvia kasvuhäiriöitä.”

3. Metsänlannoitus ei investointina maksa itseään takaisin

”Tämä ei pidä paikkaansa. Lannoitus on yksittäisistä metsänhoidollisista toimenpiteistä kaikkein kannattavin. Kivennäismaiden typpilannoituksessa investoinnille saatava korko on tyypillisesti 20–40 prosenttia. Turvemaiden tuhkalannoituksessa esiintyy enemmän hajontaa, mutta siinäkin korko on 5–10 prosenttia. Kun vielä huomioidaan verotushyöty, niin puhutaan euroissa kaksin- tai jopa kolminkertaisesta tuotosta. Joskus on tilanteita, jolloin puusto kärsii ravinne-epätasapainosta niin paljon, ettei kehity ilman terveyslannoitusta. Tällöin 40 prosentin tuottokaan ei ole mitenkään tavatonta.”

4. Metsänlannoitus on uhka ympäröiville vesistöille

”Kun lannoitus tehdään oikein, metsänhoidon suosituksia ja sertifiointeja noudattamalla, se ei ole uhka vesistöille. Lannoituksia ei tule tehdä liian karuille alueille, liian lähelle vesistöjä tai muulla tavoin soveltumattomiin kohteisiin, joissa huuhtoutumisriskiä esiintyy. Myöskään 1. tai 2.luokan pohjavesialueilla ei tule tehdä metsälannoituksia. Metsänlannoituksissa on aina huolehdittava riittävistä suojakaistoista vesistöille.  

Lannoituksen oikealla ajoituksella ehkäistään myös vesistövaikutuksia. Metsänlannoitus kannattaa tehdä ureaa lukuun ottamatta varhain keväällä, jolloin kasvien ravinteiden otto on kaikkein tehokkainta.” 

5. Lannoittaminen heikentää metsän lajistoa

6. Lannoituksen vaikutus hiilinieluihin on mitätön, kun huomioidaan lannoitteen valmistuksesta ja kuljetuksesta aiheutuneet hiilipäästöt

7. Kannattaa enemmin käyttää rahat uuden metsän ostoon kuin lannoittaa olemassa olevia metsiä

8. Metsät ovat siirtymässä tuleville sukupolville, joten niitä ei enää kannata lannoittaa

Loput vastaukset voit lukea uusimmasta Leipä leveämmäksi 1/2025 -lehdestä. Tilaa veloitukseton lehti alla olevasta linkistä!

Leipä leveämmäksi -digilehden tilaus