Hivenravinteet

Kasvinravitsemuksen yhteydessä puhutaan paljon pää- ja sivuravinteista, kuten typestä, fosforista ja kaliumista, mutta hivenravinteet ovat kasvin kasvulle yhtä tärkeitä. Hivenravinteiden määrällinen tarve vain on satoja tai tuhansia kertoja pienempi kuin typen tarve.

Kasvit tarvitsevat yhtäjaksoisesti kuutta hivenravinnetta; rautaa, mangaania, sinkkiä, kuparia, booria ja molybdeenia. Jos kasvilla on jostain näistä puutosta, niin kasvin kasvu hidastuu, tai jopa pysähtyy. Tällöin sadon tuotto alenee tai pahimmillaan loppuu.

Hivenravinteiden merkitys kasvissa

Rauta, Fe
– Erittäin tärkeä lehtivihreän muodostumisen ja toiminnan kannalta
– Tärkeä monissa biokemiallisissa ja fysiologisissa reaktioissa

Mangaani, Mn
– Tärkeä viherhiukkasten toiminnalle ja yhteyttämiselle
– Toimii entsyymien aktivoijana
– Mukana valkuaisaineiden muodostumisessa ja parantaa typen hyväksikäyttöä

Sinkki, Zn
– Tarvitaan valkuaisaineiden muodostumiseen
– Tarpeellinen myös hiilihydraattien muodostumisessa
– Mukana solujen jakautumisessa ja kasvussa

Kupari, Cu
– Viherhiukkasten rakenneosa
– Tarpeellinen soluhengittämisessä ja yhteyttämisessä

Boori, B
– Vahvistaa soluseiniä
– Tärkeä siitepölyn muodostumiselle
– Osa DNA:ta
– Tarpeellinen kasvupisteissä

Molybdeeni, Mo
– Vaikuttaa monien entsyymien toimintaan
– Mukana typpi- ja rikkiaineenvaihdunnassa
– Tärkeä palkokasvien juurinystyröiden toiminnassa

Hivenravinteet voidaan antaa kasveille yksittäisinä ravinteina. Ne on kuitenkin yksinkertaisempaa antaa NPK-lannoitteena, joka sisältää valmiiksi tarvittavat hivenravinteet, tai erillisenä hivenravinneseoksena, jossa kaikki kuusi hivenravinnetta on valmiiksi kasville sopivassa suhteessa.

YaraTera REXOLIN APN on jauhemainen hivenravinneseos, joka sisältää kaikkia kuutta hivenravinnetta oikeassa suhteessa. Tuote on helppo varastoida ja jauhemainen koostumus kestää valolle tai pakkaselle altistumista.

Kasvi ottaa raudan Fe²⁺- tai Fe³⁺-ioneina ja mangaanin, sinkin ja kuparin Mn²⁺, Zn²⁺ ja Cu²⁺ -ioneina. Boorin kasvi ottaa boorihappona (H3BO₄) ja molybdeenin MoO4⁻ -anionina.

Hivenravinteista metallien (rauta, mangaani, sinkki ja kupari) tulee olla tuotteessa kelaattimuodossa, jotta saostumiselta vältytään ja hivenravinteet säilyvät kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Koskaan ei tule käyttää raudan, mangaanin, sinkin tai kuparin sulfaattimuotoja, jos seoksen sekoittaa itse. Boori kasville voidaan antaa soluboorina tai boorihappona ja molybdeeni natriummolybdaattina.

YaraTera REXOLIN APN -hivenravinneseoksessa kaikki neljä metallia ovat kelaattimuodossa.

Alla olevasta kuvasta näkee mitä tapahtuu, jos rauta lisätään kelaattina ja muut hivenaineet sulfaatteina.

Mangaani, sinkki ja kupari vievät kelaatin raudalta, jolloin rauta saostuu niukkaliukoiseksi rautasulfaatiksi. Ajan myötä kasvit kärsivät raudanpuutteesta ja rautasulfaatti tukkii suodattimia, tippuja ja kastelujärjestelmää kokonaisuudessaan.

Kuva 1: Jos mangaani, sinkki ja kupari lisätään sulfaattina ja rauta kelaattina, nähdään, että jo pH-arvossa 5,5 mangaani, sinkki ja kupari ovat muuttuneet kelaateiksi. Samanaikaisesti rauta pelkistyy ja saostuu rautasulfaatiksi. Jos kaikki nämä ravinteet olisivat olleet alun alkaen kelaattimuodossa, rautakin olisi pysynyt kelaattimuodossaan stabiilina, vaikka pH olisi noussut.


Hivenravinteita ei saa koskaan antaa liikaa. Hivenravinteiden ihanteellinen määrä ja yliannostukseen, eli myrkytykseen, johtava määrä ovat hyvin lähellä toisiaan.

Oikea pH-taso on erittäin tärkeä, kun puhutaan hivenravinteista. Ihanteellinen pH on 5,5-6,5, jolloin hivenravinteet ovat kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Liian korkea tai alhainen pH johtaa hivenravinteiden heikentyneeseen imeytymiseen tai jopa myrkytykseen (mangaani alhaisessa pH:ssa).

Hivenravinteiden puutos- ja myrkytysoireita eri kasveilla voi tarkistaa Yara CheckIt -sovelluksesta. Lataa ilmainen sovellus älylaitteeseesi sovelluskaupasta.

Kysy tarvittaessa rohkeasti neuvoa Yaran asiantuntijoilta!