Nurmiheinien juuret mukana ilmastotalkoissa

Nurmikasvit sitovat monivuotisina viljelykasveina tehokkaasti ilmakehän hiilidioksidia. Yhteyttäminen ja sen myötä hiilensidonta alkaa varhain keväällä ja jatkuu myöhään syksyyn. Nurmikasvien juuristo on yksivuotisia viljelykasveja runsaampi ja juurten määrä lisääntyy nurmien vanhetessa. Nurmikasvien sitomasta hiilestä noin puolet onkin maan alla juuristossa.

Mervi Seppänen tutkii nurmen juuristoa Helsingin yliopiston kasvihuoneessa.

Maatalouden ilmastotalkoissa peltomaasta halutaan kehittää mahdollisimman tehokas hiilinielu eli maahan kerrytetään pitkäaikaiseen varastoon hiiltä enemmän kuin sitä karkaa viljelytoimien myötä.

Runsas juuristo vilkastuttaa mikrobien hajotustoimintaa maassa ja valtaosa juuriin sitoutuneesta hiilestä menetetään takaisin ilmakehään tämän hajotustyön seurauksena. Helposti sulava juurimassa hajoaa myös maamikrobien toimesta nopeammin. Osa juurten sisältämästä hiilestä kuitenkin muuntuu pitkäkestoiseen muotoon humukseksi ja runsas juurimassa ruokkii humuksen muodostumista. Hiilinielun suuruuteen vaikuttaa siten paitsi maahan lisätyn hiilen määrä myös sen hajoamisnopeus.

 

Nurmien juurten määrä

Nurmikasvien juurten määrään vaikuttaa nurmen iän lisäksi kasvukauden ajankohta, nurmikasvilaji, viljelytekniikka ja kasvukauden sää. Etenkin nurmiheinien kasvu on kiivainta keväällä ja samoin myös juurten määrä on suurimmillaan ensimmäisen sadonkorjuun aikaan. Niitto katkaisee yhteyttämistuotteiden virran juuristoon ja niiton jälkeen osa juuristosta kuolee. Samanaikaisesti toisen sadon jälleenkasvun aikaan osa yhteyttämistuotteista kohdennetaan uusien juurien kasvuun.

imagefkurn.png

Nurmia viljellään lajiseoksina, mikä lisää niiden mahdollisuutta toimia tehokkaina hiilensitojina. Nurmiseoksiin voidaan valita syväjuurisia lajeja kuten ruokonataa tai sinimailasta, jolloin yhteyttämistuotteita kuljetetaan syvemmälle maakerroksiin missä ne ovat paremmin suojassa mikrobien hajotukselta. Nurmilajiseokset tulee kuitenkin valita märehtijän ehdoilla. Liian korkea ruokonadan osuus sadossa voi vaikuttaa nurmirehun maittavuuteen ja vähentää syöntiä ja sitä kautta maitotuotosta. Samoin lajit, joiden talvenkestävyys ei ole riittävä tai jotka eivät kestä useita niittoja, aiheuttavat kasvustoihin aukkoisuutta ja sadonmenetyksiä.

Timotei on verrattain matalajuurinen nurmikasvilaji, jonka etuna on sen valtava satopotentiaali ensimmäisessä sadossa. Nurmilajiseokset tulisikin suunnitella siten, että ne tuottavat satoa tasaisesti koko kasvukauden ajan. Hyvin natavaltainen kasvusto voi lisätä juurimassaa, mutta timoteivaltaisiin kasvustoihin verrattuna sadonmenetykset voivat olla merkittäviä juuri ensimmäisessä sadossa.